Crystal Starshine oli tuotu oikeuden eteen. Hän seisoi muuten pimennetyn huoneen keskellä, kuninkaallisten edessä. Korkeimman oikeuden edessä.


Kuningatar katsoi häntä halveksuva ilme kasvoillaan. Prinssi istui hänen vierellään. Heidän korokkeensa ei ollut korkea, mutta se välitti silti viestin. "Me olemme parempia kuin te" . "Crystal Starshine!" kuningattaren kylmä ääni järähti. "Sinut on tuotu tänne rangaistavaksi rikoksestasi..." Niin, rikoksesta jota hän ei ollut tehnyt. Mutta Crystalin sana ei merkinnyt mitään.


Prinssi vaihtoi asentoa valtaistuimellaan. "Sinut tuomitaan laittomasta viettelystä, koskien poikaani, Lunarin prinssiä, ja tulevaa kuningasta", kuningatar lausui jäätävällä äänellään.


Oikeasti prinssi oli vietellyt Crystalin. Yksi juttu oli johtanut toiseen. Vasta kuukauden kuluttua Crystal oli huomannut seuraukset. Hän oli raskaana. Koska hän ei suostunut kertomaan lapsen isää, lääkärit tutkivat asian, niinkuin Lunarin laki velvoittaa. Kun asia oli kiirinyt kuninkaallisten korviin, oli prinssi valehdellut. Kertonut, että Crystal oli oikein vaatinut sitä. Nainen oli pidätetty saman tien.


Crystal oli laatinut mielessään läksytyksen, jonka hän aikoi syytää prinssille. Monet tunnit sellissä olivat kuitenkin menneet hukkaan, sillä nyt, oikeuden edessä, hän ei saanut suustaan ainoatakaan sanaa. Hän odotti vain hiljaa tuomiotaan, ja toivoi parasta.


Vasta prinssin omahyväinen hymy herätti hänet odottavasta horteestaan.


Miten se sika saattoi hymyillä, kun Crystal oli tuomittavana syyttä? Inhon tunne valtasi naisen, ja tämä nyrpisti nenäänsä. Hän vihasi tuota miestä niin paljon.


Kuningatar huomasi Crystalin inhon ilmaisun, ja korotti ääntään: "Sinut karkotetaan Lunarilta ainiaaksi, planeetalle nimeltä Maa! Saat pienen rahasumman, jotta voit elää siellä. Lisäksi, kun tuleva lapsesi täyttää 18 vuotta, hänet haetaan takaisin Lunariin. Sinuun on asennettu siru joka varmistaa, että tämä raskaus on ainoasi! Tuomio laitetaan täytäntöön heti!"


Crystal ei ehtinyt reagoida mitenkään, kun vartijat jo ohjasivat salin nurkassa olevalle ovelle.


Ovi johti kirkkaasti valaistuun käytävään, jonka päässä odotti toinen, samanlainen ovi. Kirkas valo oli epämukava salin pimeyden jälkeen. Edellä oleva vartija kaivoi avainkorttinsa esiin, ja valmistautui avaamaan oven.


Ovi johti alukseen. Toinen vartijoista avasi sellin oven. Toinen hoputti Crystalia menemään sisään.


Hän astui tyynesti peremmälle, ja kalterit kalahtivat kiinni. Vartijat, joilla selvästikin oli myös lentäjän koulutus, lähtivät aluksen etuosaan.


Crystal lysähti sellinsä kylmälle lattialle. Pian alkaisi hänen matkansa tuntemattomaan. Maa-planeetalle. Missä se sitten ikinä olikaan.


Siniset valot välähtivät päälle, ja Crystal kohotti katseensa. Humiseva ääni alkoi. Alus lähti liikkeelle. Crystal mietti perhettään, jota hän ei näkisi enää koskaan. Nojatessaan aluksen seinään, hän joutui todella pidättelemään kyyneliään. Kaikki tämä vain sen sikamaisen prinssin takia.


Lento kesti kauan, ja Crystal ehti torkahtaakin matkalla. Tuntien kuluttua vartijat kopauttivat kaltereita rystysillään. "Ylös!"


Sellin kalterit liukuivat sivuun, ja Crystal asteli ulos. Hän vilkuili pelokkaana ovea. Millainen maailma sen takana olisi?


Se selvisi hänelle pian, sillä vartijat tyrkkäsivät hänen käteensä tukun Maan rahaa, ja patistivat tämän sitten ulos ovesta. Lämmin tuulahdus osui naisen kasvoille, kun hän avasi oven. Hän asteli vieraalle maaperälle, jättäen kaiken entisen taakseen.


Ulkona, kun alus oli lähtenyt tiehensä, Crystal romahti. Hän oli vieralla planeetalla, vangin vaatteissa, ja kaiken lisäksi ypöyksin. Ainoana seuranaan syntymätön lapsensa.